maanantai 9. joulukuuta 2013

Tyhjän äänestäjä

Valtuustossa käsiteltiin tänään kaupungin talousarvio 2014. Useampia äänestyksiä käytiin läpi.

Suurimman osalla kantani oli selvä ja äänestys näinollen helppoa. Kauppakadun jatkamista kävelypainoitteiseksi en kannattanut tässä taloustilanteessa, velkaa on entuudestaan riittävästi.

Harmaita hiuksia punaisten sekaan tuotti sensijaan Vasemmiston eli oman ryhmän esitys työllisyysmäärärahojen lisäyksestä. Surkuhupaisaa sinänsä, minähän toimin kyseisen työryhmän puheenjohtajana, joten tietoa ainakin on.

Ehkä tässä ongelmaksi muotoutuikin, tieto lisää tuskaa. Työllistäminen on toki hyvä ja kannatettava asia.

Lisää rahaa siis täysin puhdasta rahaa olisi tarvittu pyöreästi 68000 euroa (palkkamenot-tulot-työllistämistuki-kelasakkosäästö=nettolisäys) Tämä raha olisi riittänyt 20 henkilön palkkaukseen puolen vuoden ajaksi 85% työajalla.

Itselläni ongelmaksi muodostui, monen viranhaltijan kanssa keskusteltuani ettei näille kaikille välttämättä löydetä mielekästä tekemistä. Toiseksi ongelmaksi muodostui ettei keksitty mistä tai kenen toimialalta rahat olisi otettu pois.

Työllistämme jo entuudestaan työttömiä, aktivointitoimenpiteet verrokki kaupunkeihin ovat korkeimmat. Joten paljon tehdään, vaan vielä olisi haluttu työllistää lisää, hyvä niin huolta kannetaan.

Nyt täytyy vaan yhdessä työllisyystyöryhmän kanssa ruveta miettimään mitkä ovat uudet ideat, joilla saadaan ja löydetään pysyviä työpaikkoja, saadaan ohjattua eläkettä odottavat sujuvasti eläkkeelle jne. Niin että lopputuloksena työkkärissä on vain työtä hakevat, utopiaa kenties mutta pitäähän sitä haaveita olla.

lauantai 7. joulukuuta 2013

Metsätie

Suomen talvi on pitkä ja pimeä. Moni kertoo jäävänsä sisätiloihin, kun ei viitsi kylmään ja pimeään lähteä.

Minusta on ajoittain ihanaa lähteä tuonne pimeälle metsätielle kävelylle, keskelle ei mitään. Taskulampun valo valaisee sopivasti jotta pysyy tiellä.

Kuten tänään, sopiva pikkupakkanen, lumituisku. Kyllä siinä murheet unohtuu, maailman ongelmat jäävät hetkeksi unholaan kun  tuntee lumisateen kasvoillaan, pakkasen hiukan kipristellessä poskia.

Maalla asumisessa on omat hyvät puolensa jos siinä on kolikolla toinenkin puoli. Mutta se hyvä puoli on, että riittää kun aukaiset ulko-oven ja astut ulos, saat jo nauttia korvessa asumisen ihanaisesta hiljaisuudesta ja pimeydestä.

Ei paista katuvalot, ei välky liikkeiden neon valot, ei kuulu kaupungin häly. On vain luonto ja minä.

sunnuntai 1. joulukuuta 2013

Kissamaista elämää

Lemmikit ovat kyllä yksi elämän rikkauksista. Itselläni on neljä ihanaista maatiaiskissaa, jokainen oma persoonansa.

Tuli tuossa jälleen oltua useampi päivä reissun päällä ja kotoa poissa. Kissat reagoivat jokainen tavallaan, ehkä tuntevat emäntänsäkin paremmin  kuin osaan ajatellakaan.

Kotiin tullessa, yksi itkee ruokakupin äärellä "byääh, meidät on jätetty nääntymään nälkään mitään ei oo saatu". Yksinään nuo kissat eivät tietenkään ole kotona olleet, muu perheenväki on toki huolehtinut ruuasta ja hoitamisesta. Tämä yksi vain tuntuu jääräpäisesti olevan sitä mieltä, että vain minun antama ruoka on oikeasti ruokkimista.

Kaksi kissoista pyöri ahneesti jaloissa kerjäten rapsutuksia. Neljännen kissan reaktio kotiinpaluuseeni sai minut nauramaan.

Kissa kiersi pöydän alla ympäriinsä kaapien lattiaa, keräsi kerääntyneitä kissankarvoja ja muita roskia läjään. Kissa ilme ja käytös tuntuivat kertovan "kääk, emäntä tuli jo ja me ei ole muistettu siivota, apuu-va äkkiä nämä roskat kasaan ja nurkkaan piiloon"

Ihania kissoja, jaksavat tuoda iloa ja valoa elämään jokaisena päivänä :)

maanantai 25. marraskuuta 2013

Pieni luku, iso asia

Kaupunginhallitus on useammassa kokouksessaan keskustellut talousarviosta. Itselläni on närästynyt paperissa pyörinyt -1htv suunnitelmavuodelle 2015 liikunta- ja nuorisopuolen kohdalla.

Kyseistä yksikköä on kuritettu vuodesta 2009 lähtien rankalla kädellä. Henkilöstöä on vähennetty, 13 vakituista on tipahtanut 9:een.

Nyt henkilöstö on jo niin vähissä, ettei sairastapauksissa ole sijaisia ollut, vaan nuorisotiloja on näissä tilanteissa jouduttu pitämään suljettuna. Nyt esitettiin henkilöstön vähentämistä vielä yhdellä ja samalla todettiin että tiloja joudutaan vähentämään ja toimintoja sopeuttamaan.

Pienestä summasta vuositasolla kyse ja pienestä luvusta paksussa talousarviokirjassa, mutta entäpä sen nuoren elämässä joka apua tarvitsisi, turvallista, valvottua ja päihteetöntä olohuonetta. Ikävä olisi nuoren kolkutella lukittua ovea ja havaita oven pysyvän lopullisesti kiinni pienen pienen säästötoimen vuoksi.

Vielä huonommassa skenaariossa, tuo aikuisen turvaa etsivä nuori saattaisi ajautua lastenkotiin tai muuhun laitoskierteeseen. Silloin olisi isompi joukko päättäjiä kyselemässä millä tavoin saadaan isot, paljon isommat lastensuojelukulut pienemmäksi.

Sain perusteltua asiani, äänestyksen jälkeen tuo pienen pieni ehkä enemmän hyvää aikaansaava -1 htv luku poistettiin, eikä siitä tarvitse enää valtuustossa keskustella.

lauantai 23. marraskuuta 2013

Ollako vai eikö olla

Tänään on ollut mielenkiintoinen päivä, puoluevaltuusto on ollut koolla tiukkojen kysymysten äärellä.

Ollako hallituksessa vai ei, pitkän päivän ovat valtuutetut tehneet, hatunnoston paikka.

Omalta osaltani voin sanoa olevani helpottunut, hallituksessa mukana oloa jatketaan. Uskon vahvasti että hallituksesta käsin voimme jatkossakin vaikuttaa asioihin.

Paljon on jo saatu aikaiseksi, tuntuva korotus peruspäivärahaan,  puolison tulojen vaikutuksen poistaminen, verorajan nosto jotta pienituloisimmat maksaisivat vähemmän veroja. Nyt kun hallituksessa on päätetty pysyä, voidaan tuota hyvin alkanutta linjausta jatkaa.

Toki kompromisseja on jouduttu tekemään, ottaen kuitenkin huomioon hallituskuvion kirjavuuden ja edustajien vähyyden hienosti ovat edustajamme pärjäänneet, suuri kiitos heille.

torstai 21. marraskuuta 2013

Potkupalloa

Kajaanin valtuutetut saivat nuorisovaltuustolta haasteen osallistua yhteiseen leikkimieliseen potkupallokisaan. Yllytyshulluna menin innolla mukaan.

Kyllähän se ajatus hiukan hirvitti, minä liikkumaton ihminen joka vietän lähes kaiken aikani istuen tietokoneen äärellä mihin se meikäläisen kunto riittää, loppuuko happi heti alkumetreillä. Harmillisen vähän meitä aikuisia vain oli paikalla, huomattavasti enemmän olisi saanut olla. 

Aikuisia oli tosiaan niin niukalti, että pelamaan jouduttiin ilman taukoja ei nääs ollut vaihtopelaajia. 
Kunnon päälle se siis tosiaan kävi, mutta noin hauskaa minulla ei ole ollut pitkään aikaan. Kiitos nuvalle, ihanan aktiivisia nuoria meillä, kiitos vielä kutsusta... jään mielenkiinnolla odottamaan mitä pelataan seuraavaksi eli seuraavaa kutsua odotellessa :)

sunnuntai 10. marraskuuta 2013

Valokuitua vai mokkulaa

Tämän viikonlopun ohjelmaani sisältyi kaupungin talousarvion 2014 ja maakuntastrategian 2035 lukua. Ajatuksia herättäviä, ennenkaikkea vähävaraisen/keskituloisen näkökulmasta.

Herroilla on monesti suuret visiot, hienoja ideoita tulevaisuudesta. Hyvä näin, asioita pitää kehittää ja viedä eteenpäin. Paikoilleen jämähtämällä ei tapahdu uudistumista, jäämme vain jälkeen kehityksestä ja se ei ole hyväksi kenellekään.

Silloin kun asiat koskettavat tavantallaajia ja tarvittaisiin rahallista panostusta, voi tilanne muuttua toiseksi.
Vaikka kuinka haluaisimme ja perustelisimme, kuinka hyvä ja hieno juttu koko yhteiskunnan kannalta on valokuitu, ei se välttämättä käytännössä onnistu.

Valokuituun joutuu yksittäinen kotitalous sijoittamaan rahaa. Riippuen kuidun toimittavasta tahosta, valtionavustuksista jne... usein jää silti reilusti maksettavaa, muutamasta tonnista jopa yli kymppitonniin.

Tuolla ensimmäisellä kertapanostuksella saadaan vasta yhteys aikaiseksi. Käytöstäkin aiheutuu kuluja, paljon puhutaan sadan megan nopeudesta jolla voi tehdä kaikkea hienoa ja on ehdottoman tärkeä vanhusten hoidossakin, näin meille markkinoidaan.

 Hinnastoa katsoessa tuosta sadan megan nopeudesta joutuu pulittamaan yli 70 euroa kuukausimaksua. Normaali kotikäytössä kohtuullisesti toimivasta mokkulayhteydestä joutuu maksaamaan 10-20 euroa kuukaudessa, operaattorista riippuen.

Tuolla mokkulan huomattavasti alhaisemmalla hinnalla, moni tavallinen kotitalous pärjää vallan mainiosti. Pankkiasiat hoituvat, youtube pyörii, elokuvia voi katsella helposti vaikka netflixistä.

Tänä päivänä moni työssäkäyvä joutuu puntaroimaan päivittäisten menojen kanssa, mitä hankintaan ja mitä ei. Kun valintoja joudutaan tekemään, veikkaanpa että tämä hieno superhyper nopea valokuitu jää sinne hankintojen loppupäähän puhtaasti hinnoittelun takia.

Raha on markkinointia vahvempi tekijä

keskiviikko 16. lokakuuta 2013

Seminaarin jälkeisiä tunnelmia

Tänään oli valtuustoseminaari. Paljon kuultiin alustuksia sotesta, taloudesta, kuntarakenteesta sekä monesta ajankohtaisesta aiheesta.

Suurimmat asiat jotka jäivät mieleeni pyörimään... sen lisäksi että huoltosuhde kasvaa, kuntien velkaisuusaste kasvaa huolestuttavaa tahtia. Äkkiseltään mahdottomalta ja toivottamalta tuntuva yhtälö.

Tuskin kuitenkaan mikään asia on mahdoton, jos vain halutaan jotain tehdä. Nyt käsillä olevan ongelman pohjalta lähdin miettimään löytyisikö uudenlaisesta ajattelu- ja toimintatavasta apua.

Entäpä jos kaikki nyt hajallaan olevat toiminnot ensin listattaisiin yhdeksi selkeäksi tilastoksi alueittain. Sen jälkeen lista toimitiloista.

Seuraavaan vaiheeseen voitaisiin ottaa tarkasteluun alueiden väestörakenteet ja sen pohjalta alueen tarpeet. Lähdettäisiin visioimaan uutta, mikseipä yhden katon alla voisi toimia kaikki alueella tarvittavat kunnalliset palvelut päivähoidosta sairaanhoitoon ja kaikkeen siltä.

Voi tuntua haastavalta, mutta eiköhän meiltä löydy osaamista ja osaajia jotka nämä haasteet osaisiva ratkoa. Uusien monitoimitalojen tieltä, voitaisiin purkaa tiensä päähän tulleet rakennukset, myydä käyttökelpoiset asunto-osakkeet...

Alussa investointikulut luonnollisesti olisi isot, mutta kuinka pian maksaisi itsensä takaisin kun entisten vuokrakulut loppuisivat, lämmityskulut pienentyisi uusien energiatehokkaiden ratkaisujen ansiosta..
entäjos

tiistai 15. lokakuuta 2013

Uutta luomassa

Tänään huomasin harmikseni blogit.fi sivustolla ilmoituksen, sivuston sulkeutumisesta lokakuun lopussa.

Huh-huh, tulipahan kiirus. En ole mikään nettinörtti siinä mielessä, että näiden blogien luominen olisi minulle helppoa.

Mutta jospa tästä jälleen jotain saisi kasaan, osan vanhan blogin teksteistä linkittelen tänne ja osan annan suosiolla painua bittiavaruuteen.

Tervetuloa uudelle sivustolleni!

Äänestääkö vai eikö äänestää?

 Olen ollut aktiivinen henkilö oikeastaan niin kauan kuin jaksan muistaa, en ole koskaan kyennyt ummistamaan silmiäni havaitsemiltani epäkoh...