Mistä kumpuaa nykyisin tämä valtava negatiivisuus?
Miksi huudellaan nimettömästi lehtien palstoilla, kuin keskenkasvuiset kakarat?
Mistä juontuu ajatus että, minä olisin aina oikeassa ja kaikki muut väärässä?
Miksi "väärin" ajattelevat/puhuvat pitää haukkua maanrakoon?
Ajoittain ihmetellen, ajoittain väsyneenä ja lopen kyllästyneenä olen miettinyt, mistä tämä nykypäivän vihamielisyys johtuu.
Vanha sanonta pitää paikkansa, se kumpaa ruokit (viha/ilo) se kasvaa, mutta mistä saa alkunsa tämä ajoittain järjettömyyksiin menevä kriittisyys ja vihamielisyys.
On hyvä olla kriittinen, tarkastella asioita monelta kantilta, mutta onko siinä enää mitään mieltä jos jokaista asiaa lähdetään ensimmäisenä sen enempää ajattelematta tuomitsemaan ja arvostelemaan.
Kivitetään alas jokainen uusi ajatus tai idea, pohtimatta olisiko ideasta toteutukseen.
Onko reilua huudella kuuloluureissa ja tekstaripalstoilla nimettömästi, ilman että antaa edes kohteelle mahdollisuutta kertoa näkökantaansa.
Kuinka vastapuoli voi puolustautua tai kertoa näkökantaansa kun ei tiedä kenelle sen kertoisi.
lauantai 28. marraskuuta 2015
keskiviikko 25. marraskuuta 2015
Viimeinen kolumni Kansan Tahtoon
Kansan Tahto loppuu nykymuotoisena vuoden (2015) lopulla, niinpä vuonna -11 alkanut kolumnistin urani päättyy tähän viimeiseen kirjoitukseen, Kiitän kaikkia lukijoita :)
Vielä kerran eikä periksi anneta
Yli neljä vuotta sitten keväällä 2011 aloitin Kansan tahdon kolumnistina. Kirjoitelmia on kertynyt 35 ja kun lehti lopettaa nykymuotoisena niin kolumnistin urani loppuu tällä tietoa tähän 36.kolumniini.
Ensimmäinen kolumnini "Miten käy kuhmolaisen synnyttäjän" julkaistiin 17.5.2011. Kiteytettynä sen ydin oli, että Kainuussa tarvitaan oma uusi, nykyaikainen, uudella teknologialla varustettu sairaala.
Aihe on ajankohtainen yhä. Kainuun uuden sairaalan suunnitelmat ovat pitkällä ja rakentamispäätös tehdään ensi kesänä ellei hanke viime metreillä kaadu. Potilaisen ja hoitohenkilöstön näkökulmasta uusi sairaala on välttämätön.
Ensimmäisessä kolumnissa huolenaiheeni oli, että palvelut säilyisivät omassa maakunnassa, eikä synnyttäjien tarvitsisi lähteä yli 200 kilometrin taipaleille, jolloin matkasynnytysten määrä riskeineen kasvaisi rajusti.
Saman tyylinen oli viestini viime elokuussa julkaistussa kolumnissa "Kainuu kuuluu Suomen kartalle", jossa painotin Kainutlaatuisen Kainuun omaleimaisuutta joka halutaan yli puoluerajojen säilyttää itsenäisenä itsehallintoalueena.
Vielä kerran eikä periksi anneta
Yli neljä vuotta sitten keväällä 2011 aloitin Kansan tahdon kolumnistina. Kirjoitelmia on kertynyt 35 ja kun lehti lopettaa nykymuotoisena niin kolumnistin urani loppuu tällä tietoa tähän 36.kolumniini.
Ensimmäinen kolumnini "Miten käy kuhmolaisen synnyttäjän" julkaistiin 17.5.2011. Kiteytettynä sen ydin oli, että Kainuussa tarvitaan oma uusi, nykyaikainen, uudella teknologialla varustettu sairaala.
Aihe on ajankohtainen yhä. Kainuun uuden sairaalan suunnitelmat ovat pitkällä ja rakentamispäätös tehdään ensi kesänä ellei hanke viime metreillä kaadu. Potilaisen ja hoitohenkilöstön näkökulmasta uusi sairaala on välttämätön.
Ensimmäisessä kolumnissa huolenaiheeni oli, että palvelut säilyisivät omassa maakunnassa, eikä synnyttäjien tarvitsisi lähteä yli 200 kilometrin taipaleille, jolloin matkasynnytysten määrä riskeineen kasvaisi rajusti.
Saman tyylinen oli viestini viime elokuussa julkaistussa kolumnissa "Kainuu kuuluu Suomen kartalle", jossa painotin Kainutlaatuisen Kainuun omaleimaisuutta joka halutaan yli puoluerajojen säilyttää itsenäisenä itsehallintoalueena.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)