Luin hiljattain Me Naiset lehden
työ&raha palstalla, toimittaja Anna Wilkmanin tekemän jutun
palkka-avoimuudesta, lehti oli tehnyt Helsingin keskustassa katugallupin, jossa
oli kysytty ihmisten palkkoja.
Jutussa kerrottiin mm.
hallituksen linjauksista ja suunnittelemista toimista kohti avoimempaa
palkkausta. Jutussa yksi haastateltu oli kertonut olevansa Itävallasta
kotoisin, jossa on tapana jo työpaikkailmoituksessa kertoa joko vuosi- tai
kuukausipalkka.
Suoritin opinnoissani vastikään
työoikeuden kurssin, ja jo nyt olemassa oleva lainsäädäntö lähtee liikkeelle
tasa-arvoisuudesta ja siitä, että samasta työstä tulee maksaa samaa palkkaa.
Harvoin näin kuitenkaan on. Omassa organisaatiossani Kainuun Sotessa on
parhaillaan menossa palkkaharmonisointi, joka tarkoittaa koko henkilöstön
palkkojen tarkistamista, mikäli jossain yksikössä on samaa työtä tekevien
henkilöiden kohdalla palkkaeroja, tasataan muiden samaa työtä tekevien palkat,
korkeimpaa palkkaa saavan tasolle. Palkkaharmonisointi lähti liikkeelle
oikeuden ratkaisusta, TT 2018:18.
On hyvä että,
palkkaharmonisointi vihdoin tehdään, mutta miten se vaikuttaa yhteishenkeen,
työnantajakuvaan yms. sitä voi vain arvailla. Itse spekuloin asiaa tältä
kannalta, että se tilille kilahtava ylimääräinen rahapotti ei kovin pitkään
mieltä lämmitä, kun asiaa alkaa ajattelemaan siltä kannalta, kuinka kauan
muille samaa työtä tekeville, on maksettu kenties huomattavankin paljon
korkeampia palkkoja.
Suomessa on tapana kysyä
palkkatoivetta työtä hakiessa. Mielestäni tämä on ongelmallista, kun palkoista
ei puhuta. Jos olet hakemassa paikkaa jostain tuiki tuntemattomasta firmasta. On
melkoista lottoamista, arvata millaista palkkaa maksetaan, ellet onnistu
jostain kaivamaan esille firmassa noudatettavaa tes-sopimusta
palkkataulukoineen. Jos asetat palkkatoiveen liian ylös, hinnoittelet itsesi
ulos ja jos asetat palkkatoiveen liian alas, herää epäilys, arvostatko itseäsi
työntekijänä.
Miksi emme siis puhu palkoista?
Jutussa mainittu Itävallan malli, jossa palkka ilmoitetaan jo työtä hakiessa,
pitäisi ottaa yleiseksi ja pakolliseksi käytännöksi. Jokainen tietää omat
rajansa, millä palkalla lähtee töihin. Näin vältyttäisiin mahdollisesti
turhilta yli- tai alihinnoiteltuilta hakemuksilta, paikkaa hakisivat ne, jotka
jo aidosti ovat valmiita työn tekemään sillä hinnalla.
Palkka-avoimuus poistaisi
mielestäni nyt salailun kulttuurin myötä syntyneitä vääristyneitä mielikuvia
"super-palkoista". Ne tilastojen keskiarvo palkat johtavat melkoisen
usein reippaasti pieleen, jo se onko niissä mukana erilaiset lisät, eivät kerro
totuutta. Tilastoja vääristää nopeaan myös ne muutamat suosikit, joille
maksetaan huomattavan paljon korkeampaa palkkaa ja joita ei kuitenkaan makseta
kuin harvoille ja valituille.
Kun työstä halutaan palkita,
pitää se mielestäni tehdä muilla keinoin kuin peruspalkan korotuksilla,
peruspalkan päälle voidaan maksaa (ja pitääkin tietyissä tilanteissa) erilaisia
lisiä hyvästä työsuorituksesta. Peruspalkassa työntekijöitä ei kuitenkaan pidä
asettaa eriarvoiseen asemaan.
Palkkaharmonisoinnit tulevat
vielä maksamaan veronmaksajille paljon, kun kuntien eriarvoiset palkkaukset
nousevat yksi toisensa jälkeen esille ja kunnat joutuvat oikeustaistelujen
jälkeen maksamaan ne väärin perustein liian pienenä maksetut palkat korkojen
kera. Sitäkään en ihan ymmärrä, miksi niin moni kunta tuntuu haluavan yrittää
välttyä palkkojen maksussa oikeustaistelun kautta, vaikka laki on
yksiselitteinen. Laissa naisten ja miesten välisestä tasa-arvosta sanotaan
pykälässä 6 b
"Palkkakartoituksen avulla selvitetään, ettei saman työnantajan palveluksessa olevien samaa tai samanarvoista työtä tekevien naisten ja miesten välillä ole perusteettomia palkkaeroja.
Jos palkkakartoituksen vaativuus- tai tehtäväryhmittäinen taikka muulla perusteella muodostettujen ryhmien tarkastelu tuo esiin selkeitä eroja naisten ja miesten palkkojen välillä, työnantajan on selvitettävä palkkaerojen syitä ja perusteita. Jos työpaikalla on käytössä palkkausjärjestelmiä, joissa palkat muodostuvat palkanosista, esiin tulleiden erojen syiden selvittämiseksi tarkastellaan keskeisimpiä palkanosia.
Jos palkkaeroille ei ole hyväksyttävää syytä, työnantajan on ryhdyttävä asianmukaisiin korjaaviin toimenpiteisiin."
