Se on taas se aika vuodesta kun selaillaan paksuja talousarviokirjoja, pohditaan lukuja ja mietitään tulevaisuutta. Valtion hallitus tuo omat mausteensa soppaan.
Puhutaan säästöistä ja tuottavuusloikasta, mutta kas, kenenkäs niskaan ne vastuut ja menot siirtyy... kuinkas ollakkaan kuntien ja kaupunkien. Siinä sitä keskustellaan enemmän tai vähemmän innokkaasti, mikä olisi järkevintä oman kunnan tilanteeseen ja mihin saakka rahat riittää, ettei vallan mahdottomiin veron korotuksiin tarvitsisi lähteä.
Tuota kokousta istuttiin tänään Kajaanissakin noin 9 tunnin verran. Puhetta riitti, enkä niitä käy kritisoimaan, se on hyvä kun puhetta syntyy, joskus vain tuntuu että vähempi toisto riittäisi.
Omat puheenvuoroni käytin jo kaupunginhallituksessa ja kun olen siellä kertaalleen talousarvion hyväksynyt en nähnyt tarpeelliseksi lähteä enää omilla puheenvuoroilla kokousta pitkittämään
(tosin päivähoitoasiassa oli jo sormi puheenvuorovaraus napilla pariinkin otteeseen ;) ).
Osaltani jäin siis harmittelemaan lasten päivähoitoa koskevaa kirjausta, jossa todetaan että "Kajaanissa palveluita järjestetään uuden varhaiskasvatuslain mukaisesti ja uusista merkittävistä linjauksista pitäydytään ennen kuin tiedetään tarkemmin varhaiskasvatuslain vaikutuksista. Yli 3-vuotiaiden ryhmä on pääsääntöisesti 1/7, mutta tarvittaessa on mahdollisuus kasvattaa tilapäisesti ryhmäkokoa 1/8"
Tällä siis hyväksyttiin subjektiivisen päivähoito-oikeuden rajaaminen. Kuinka tilapäiseksi muodostuukaan käytännössä 1/8 ryhmäkoot, tuleeko tilapäisestä oikeasti kuitenkin pysyvä tilanne?
