Meillä kolkuttelee jo aivan nurkan ensimmäiset aluevaalit. Mistä aluevaaleissa on kyse, siinä luodaan maakunnallisille alueille valtion alle kuuluvat hyvinvointialueet. Alueellisista hyvinvointipalveluista ei jatkossa päätä kunnalliset luottamuselimet vaan päätösvaltaa siirtyy nyt perustettaville aluevaltuustoille.
Kainuussa on ollut jo pitkään perus- ja erikoissairaanhoito yhdistettynä kuntien yhteisen Kainuun Soten alla, johon on poliittisesti valittu edustajat valtuustoon. Nykyinen sote valtuusto on kuitenkin erilainen kuin tuleva aluevaltuusto. Sote valtuusto ns. kelpoisuussäännöissä määritellään, ketä voidaan valita sote valtuustoon. Sote valtuutetun on pitänyt olla kuntansa valtuutettu tai varavaltuutettu, eivätkä sinne ole olleet kelpoisia kuntayhtymän työntekijät, eivät edes rivityöntekijät. Edustajat paikoille on ensin määritelty puolueiden suurusjärjestyksen mukaisesti, sen jälkeen puolueet ovat keskenään sopineet kuka menee valtuustoon tai hallitukseen. Eli valtuustossa tai hallituksessa, ei ole välttämättä olleet ne ketkä kuntalaiset olisivat sinne halunneet äänestää ja vallankaan työntekijöillä ei ole mitään asiaa näihin elimiin ollut.
Nyt aluevaltuustoon menevät henkilöt päätetään vaaleilla eli valta on kuntalaisilla. Kainuussakin tapahtuu myös organisatorisesti jonkin verran muutoksia. Ympäristö- ja eläinlääkintähuollon vastuu siirtyy sotelta kunnille. Palo- ja pelastuslaitoksen toiminta siirtyy vastaavasti kunnilta hyvinvointialueelle (joka siis tulee toimimaan valtion ei kunnan alaisuudessa). Eli kyllä meilläkin uudistuksia tapahtuu, vaikka aika usein kuulee todettavan, ettei meillä mikään muutu ja kaikki jatkuu ennallaan. Ei jatku, rahoitustakaan ei enää kerätä kunnilta, vaan se tulee valtion budjetista. Uudistuksia tapahtuu siis meilläkin.
Miksi olen sitten ehdolla.
Tähän saakka olen saanut sivusta seurata poliittisten päättäjien tekemisiä ja kuunnella puheita, kuinka hienosti meillä kaikki, olemmehan edellä kävijöitä poikkihallinnollisessa uudistuksessa koko Suomen maassa. Kyllä olemme olleet uraa uurtavia, edellä kävijöitä. Mutta olen usein sanonut, että kaikella tekemisellä on aikansa ja elinkaarensa, kaikkea tekemistä tulee aika ajoin uudistaa, tai jäämme auttamattomasti kehityksestä jälkeen. Kainuussakin on aika uudistua, ei meilläkään kaikki ole ihan erinomaisesti kuin annetaan ulospäin ymmärtää.
Hetki omaa historiaa; aloitin työskentelyn Kajaanin kaupungilla toimistotöissä vuonna 1995, josta siirryin vanhana työntekijänä kuntayhtymälle (nykyinen sote siis) vuonna 2005 ja nykyisellään työskentelen keskussairaalalla varaston toimistolla. Olen siis ollut jäävi hakeutumaan nykysäännöillä sotevaltuustoon, vaikka olisin jo aiemminkin halunnut ääneni kuuluviin, niissä epäkohdissa joita näen ja kuulen talon sisällä. Enkä suinkaan aio puhua mistään "salaisuuksista", ymmärrän toki työnantajaa kohtaan olevan lojaliteettivelvoitteen, mutta asioita voi mielestäni kritisoida ja oikaista niiltä osin kuin ne eivät ole niin erinomaisesti kuin annetaan ymmärtää. Lisäksi haluan toimia äänitorvena niille, jotka eivät jaksa oikeuksiaan puolustaa, kun niitä kohtaavat.
Työntekijöiden hyvinvointi ja jaksaminen. Olen erittäin huolissani meidän sairaanhoitohenkilöstön jaksamisesta. Monissa yksiköissä töitä tehdään liian vähäisellä henkilöstöllä, ihmiset uupuvat työtaakkojensa alle. Uupumisesta johtuvat pitkät sairauslomat tulevat tarpeeseen yksilön kohdalla, mutta työ siirtyy jäljelle jääneille ja kuorma kasvaa, tulee lisää uupumisia. Haastava kierre on valmiina.
Haasteellinen hoitopääsy. Usein taustalta paljastuu vähäinen henkilöstö ja äkilliset sairauspoissaolot. Eli henkilöstön jaksaminen ja vähäisyys heijastuu suoraan sinne asiakkaiden hoitoon. Asiakkaiden hoitoonpääsemättömyys aiheuttaa usein pitkittyessään lisää ongelmia, sairauksien pahentumista ja pahimmillaan päädytään pitkiin erikoissairaanhoidon jaksoihin, jotka olisi vältetty ajoissa aloitetulla hoidolla.
Rekrytointi ongelmat. Työntekijä pulassa todetaan usein, ettei henkilöstöä saada. Kyllä on aivan totta, että monilla aloilla on valtava työvoimapula, varsinkin erikoislääkäreitä on haasteellista saada. Mutta millaista työnantaja kuvaa luomme. Valitettavasti paikoin kuulee puhetta huonosta johtamisesta, mikromanageroinnista, Taylorismin opeilla johdetut yksiköt eivät välttämättä tänä päivänä ole kaikkein toimivampia ja viihtyisämpiä työyksiköitä. Olisiko siis tullut aika kuunnella ja keskustella enemmän henkilöstön kanssa. En väitä, että kaikissa yksiköissä voidaan huonosti, meillä on paljon hyvinvoivia ja haluttuja työyksiköitä, mutta yksikin huono yksikkö vie ulospäin herkästi ei toivotun työnantajan mainetta. Kasvavassa työvoimapulassa, tarvitsemme hyvää työnantaja mainetta ja sitä luodaan joskus hyvinkin pienillä asioilla. Käytänpä tässä esimerkkinä vaikka seuraavaa karrikoitua lausahdusta: tule meille töihin, saat tehdä tauotta niskahiessä töitä, palkkaa saat just sen verran kuin tessin minimi sanoo ja autolle ei ole mahdollista saada tolppapaikkaa ne on jo kaikki varattu, pukukaapin saat jos sellaisen satumme löytämään. Hmm.. ei kuulosta kovin houkuttelevalta, asianhan voisi ilmaista toisinkin. Eli kaikkiin haasteihiin emme ehkä heti pysty vastaamaan, kuten pysäköintiongelmaan, mutta silloinkin asia voidaan ilmaista fiksusti. Mielestäni johtamisessa ja viestimisessä olisi paljon tehtävää.
Puutteelliset palvelut. Meillä on moninpaikoin vajetta ja puutteita monissa palveluissa. Mielenterveyspalveluissa on haasteita, mutta nämä ovat meillä paremmin kuin esimerkiksi isoissa kasvukeskuksissa, Tampere on tässä ikävästi ollut uutisissa asti puutteellisten palveluiden ja pitkien jonojen vuoksi. Emme siis ole ihan niin pahassa jamassa, mutta parannettavaa on meilläkin. Päihdehuoltopalvelut ovat olleet surkeassa jamassa vuosia ja päihderiippuvaisia on maakunnassamme todella paljon, näihin kaivattaisiin kipeästi ja nopeasti todella suurta parannusta. Vanhusten laitospaikat, näiden keskittämisestä puhutaan paljon ja puhutaan siitä pitäisikö ihmiset sittenkin hoitaa koteihinsa. Kodinhoitajat tekevät töitä jaksamisen äärirajoilla, asiakasaika on todella pieni, siinä ajassa ehtii hoitaa nipin napin välttämättömät asiat. Eli tälläkin saralla olisi todella paljon korjattavaa, meidän ikääntyneet hoivaa tarvitsevat henkilöt ovat ansainneet inhimisillisen hoivan. Hoivapaikka kuuluu mielestäni jokaisen, joka sen tuntee tarvitsevansa saada, on ikävää jäädä yksin kotiin pelkäämään "entä jos jotain sattuu", turvallinen ja hyvä hoiva on turvattava jokaiselle tarvitsevalle.
Paisuva talous. Vuosi toisensa jälkeen olemme saaneet näin alkuvuodesta lukea uutisia, joissa todetaan tyyliin "alijäämä ennakoitua suurempi, erikoissairaanhoidon kulut yllättivät". Mikä yllätys on massiivinen alijäämä, josta vuosi toisensa jälkeen syytetään yliopistosairaaloiden yllättäviä laskutuksia. Pitäisikö osata varautua, ennakoida, että ne kulut tahtovat kasvaa joka vuosi. Tarvitaan uusia innovaatioita, kuinka ennalta ehkäistään sairauksien syntymistä eli panostusta sinne perushoitoon, kuinka luomme uusia edullisempia tapoja tuottaa palveluita, ihmistä ja kohtaamista unohtamatta. Ei minultakaan yksinään kaikkeen ratkaisun avaimia löydy, mutta ehkä jotain ideoita ja ajatuksia voisi löytyä, joita voisi sitten yhdessä muiden valtuutettujen kanssa jatkojalostaa eteenpäin. Tehdä kenties pieniä alueellisia kokeiluja ensin, voisiko asioita hoitaa toisin, sen jälkeen mikäli toimivaksi havaitaan, viedään niitä sitten laajempaan käyttöön, silti muistaen mahdollisuus, että asia joka toimii Kuhmon mittakaavassa ei välttämättä toimi Kajaanin mittakaavassa.
Tuleva työsarka uusilla aluevaltuutetuilla tulee olemaan haastava. Palveluissa on puutteita ja samaan aikaan väestö vähenee ja vanhenee, joka vääjäämättä tarkoittaa myös palvelutarpeen kasvua. Yhtälö on siis haasteellinen palvelutarpeet kasvaa ja rahoitus, noh se tuskin kasvaa valtion alaisuudessakaan. Kaikesta haasteellisuudesta huolimatta, en pelkää tarttua haasteeseen, haasteet luovat mielenkiintoa ja mielenkiinto pitää hereillä ja ajatukset virkeinä. Uskon yhteistyöhön poliittiisin rajoihin katsomatta, joskus se paras yhteistyökumppani voi löytyä jopa sieltä poliittisen kentän toisesta ääripäästä. Kainuu on pieni maakunta ja jotta säilyttäisimme itsenäisyytemme, tarvitsemme yhteen hiileen puhaltamista, yhteisiä näkemyksiä, joka usein löytyy kompromisseista.
Kaikilla edellä mainituilla asioilla ja syillä, olisin halukas tarttumaan haasteeseen ja valmis aluevaltuutetuksi, pyrkien luomaan mahdollisimman hyvät ja toimivat palvelut Kainuuseen. Ja korjattakoon jo tässä vaiheessa, en suinkaan tarkoita, että jokaisessa pitäjässä pitää olla 24/7 toimivat sairaalatason palvelut, mutta lähtökohtaisesti jokaisella asuinpaikkaan katsomatta tulee olla mahdollisuus inhimillisellä etäisyydellä akuuttiin välttämättömään terveydenhoitoon.
Sari Kyllönen, aluevaaliehdokas Kainuu numerolla 106, puolueena Vasemmistoliitto.
Ammatiltani olen laskentasihteeri ja koulutuksessa on tuoreimpana loppusuoralla opinnot liiketalouden johtamisen tradenomin tutkinnossa.
