Vielä kerran eikä periksi anneta
Yli neljä vuotta sitten keväällä 2011 aloitin Kansan tahdon kolumnistina. Kirjoitelmia on kertynyt 35 ja kun lehti lopettaa nykymuotoisena niin kolumnistin urani loppuu tällä tietoa tähän 36.kolumniini.
Ensimmäinen kolumnini "Miten käy kuhmolaisen synnyttäjän" julkaistiin 17.5.2011. Kiteytettynä sen ydin oli, että Kainuussa tarvitaan oma uusi, nykyaikainen, uudella teknologialla varustettu sairaala.
Aihe on ajankohtainen yhä. Kainuun uuden sairaalan suunnitelmat ovat pitkällä ja rakentamispäätös tehdään ensi kesänä ellei hanke viime metreillä kaadu. Potilaisen ja hoitohenkilöstön näkökulmasta uusi sairaala on välttämätön.
Ensimmäisessä kolumnissa huolenaiheeni oli, että palvelut säilyisivät omassa maakunnassa, eikä synnyttäjien tarvitsisi lähteä yli 200 kilometrin taipaleille, jolloin matkasynnytysten määrä riskeineen kasvaisi rajusti.
Saman tyylinen oli viestini viime elokuussa julkaistussa kolumnissa "Kainuu kuuluu Suomen kartalle", jossa painotin Kainutlaatuisen Kainuun omaleimaisuutta joka halutaan yli puoluerajojen säilyttää itsenäisenä itsehallintoalueena.
Kantaa on tullut otettua Kajaanin kaupunkikeskustan kehittämisestä hiihtäjälegenda Mika Myllylän poismenon myötä iltapäivälehtien sensaatiohakuisuuteen. Taisinpa kommentoida sitäkin, että tappaako ase vai ihminen ja missä määrin lailla ja setuksilla voidaan hillitä Utöyan kaltaisia hirmutekoja vai voidaanko.
Työntekijöiden asemasta ja työttömien oikeuksista olen näköjään kirjoittanut usein. Ja toisaalta ei niin kaavamaisen "vasemmistolaisesti" olen myös kirjoittanut, että sen viiden vuoden sijaan vuoden irtisanomisaika riittää kuntapuolellakin. Kyllä näet ahkerille duunareille hommia riittää, mutta johtajia riittää vähempi määrä.
Lapset ja kissatkin ovat olleet esillä vaalikeskusteluja unohtamatta. On ollut kevyempää tarinaa taloremontin lomassa ja raskaampaa tuntemusten purkua ikävistä tapaturmista.
Nämä kolumnit ovat olleet neljä vuotta osa elämääni, peilanneet mielialojani ja tuntemuksiani. Nyt on kiitoksen aika. Kiitos Kansan Tahdolle, joka kolumnien julkaisun mahdollisti ja kaikille, jotka olette jaksaneet tekstejäni lukea.
Hiukan on mieli haikea, mutta elämä rullaa eteenpäin, eikä periksi anneta. Politiikassa jatkan ja yritän vaikuttaa siihen, että päätökset kohtelevat ihmisiä tasa-arvoisesti ja nekin huomioiden, jotka eivät jaksa tai pysty pitämään ääntä asioistaan.
Tulen edelleen ja kenties kirjoittamallakin ärsyttämään joitain tahoja. Elämän laki on, että toiset tykkää ja toiset ei mutta pahinta on välinpitämättömyys ja mitään tekemättömyys.
Meillä jokaisella on luonteemme, mutta yhdessä olemme enemmän kuin joukko yksilöitä, sillä kukaan ei ole täydellinen. Yhteiskunta, joka hyväksyy jokaisen meistä sellaisina kuin olemme, on minun suurin unelmani.
Siis eletään muita satuttamatta ja heikompia auttaen. Eletään ja annetaan toistenkin elää, silloin on helpompaa jokaisella.
Pelle Miljoonan sanoin: Hyvää yötä maailma.
Kiitos
Sari Kyllönen, marraskuu 2015
