Paljon on muuttunut niistä ajoista kun ensimmäisen kerran arkaillen astelin piirihallituksen kokoukseen. Kokous pidettiin Vanahiksen yläkerrassa, voin vieläkin melkein tuntea tuoksun joka tuoreesta kahvista leijui ilmoille iloisen puheensorinan täyttäessä tilaa.
Mielenkiinnolla ja innolla lähdin mukaan, tunsin kuuluvani joukkoon ja olin tyytyväinen mukaanlähdöstä. Opin tuntemaan paljon ihania ihmisiä ympäri Kainuuta.
Parit eduskuntavaalit on läpikoluttu näiden piirivuosien aikana. On ollut ylä- ja alamäkiä, niinkuin nyt elämässä yleensäkin, ei se sen kummempaa ole.
Jokaiselle on aikansa ja paikkansa, oma aikani ja paikkani siirtyi jonnekin toisaalle.
Tuli uuden oppimisen aika...
Kun tekee riittävän pitkään samoja hommia tai asioita, tahtoo niihin väsyä, ei ole enää mitään annettavaa eikä toisaalta itsekään osaa enää katsoa asioita riittävän laajalti. Kun johonkin väsyy, on aika siirtyä eteenpäin.
Ehkä joskus palaan, ehkä en, sen näyttää aika. Vaikka nyt on takki tyhjä ja mieli haikea, voin silti sanoa kulkevani hyvillä mielin eteenpäin.
Kopistelen ja kurkistelen uusia ovia, löytyisikö niiden takaa jotain uutta mielenkiintoista opittavaa, mitä erilaista löytyisi noiden uusien ovien takaa. Mielenkiinnolla jatkan eteenpäin ja kiitollisuudella muistan tovereita piirissä antoisista ja hyvistä kokoushetkistä.
Tarinointia ja väittelyä voimme jatkaa toreilla ja turuilla, mutta virallisen päätöksenteon ja kokoukset jätän nyt muiden käsiin.
Elämää, ei sen enempää <3
