Tämän viikonlopun ohjelmaani sisältyi kaupungin talousarvion 2014 ja maakuntastrategian 2035 lukua. Ajatuksia herättäviä, ennenkaikkea vähävaraisen/keskituloisen näkökulmasta.
Herroilla on monesti suuret visiot, hienoja ideoita tulevaisuudesta. Hyvä näin, asioita pitää kehittää ja viedä eteenpäin. Paikoilleen jämähtämällä ei tapahdu uudistumista, jäämme vain jälkeen kehityksestä ja se ei ole hyväksi kenellekään.
Silloin kun asiat koskettavat tavantallaajia ja tarvittaisiin rahallista panostusta, voi tilanne muuttua toiseksi.
Vaikka kuinka haluaisimme ja perustelisimme, kuinka hyvä ja hieno juttu koko yhteiskunnan kannalta on valokuitu, ei se välttämättä käytännössä onnistu.
Valokuituun joutuu yksittäinen kotitalous sijoittamaan rahaa. Riippuen kuidun toimittavasta tahosta, valtionavustuksista jne... usein jää silti reilusti maksettavaa, muutamasta tonnista jopa yli kymppitonniin.
Tuolla ensimmäisellä kertapanostuksella saadaan vasta yhteys aikaiseksi. Käytöstäkin aiheutuu kuluja, paljon puhutaan sadan megan nopeudesta jolla voi tehdä kaikkea hienoa ja on ehdottoman tärkeä vanhusten hoidossakin, näin meille markkinoidaan.
Hinnastoa katsoessa tuosta sadan megan nopeudesta joutuu pulittamaan yli 70 euroa kuukausimaksua. Normaali kotikäytössä kohtuullisesti toimivasta mokkulayhteydestä joutuu maksaamaan 10-20 euroa kuukaudessa, operaattorista riippuen.
Tuolla mokkulan huomattavasti alhaisemmalla hinnalla, moni tavallinen kotitalous pärjää vallan mainiosti. Pankkiasiat hoituvat, youtube pyörii, elokuvia voi katsella helposti vaikka netflixistä.
Tänä päivänä moni työssäkäyvä joutuu puntaroimaan päivittäisten menojen kanssa, mitä hankintaan ja mitä ei. Kun valintoja joudutaan tekemään, veikkaanpa että tämä hieno superhyper nopea valokuitu jää sinne hankintojen loppupäähän puhtaasti hinnoittelun takia.
Raha on markkinointia vahvempi tekijä
