Lemmikit ovat kyllä yksi elämän rikkauksista. Itselläni on neljä ihanaista maatiaiskissaa, jokainen oma persoonansa.
Tuli tuossa jälleen oltua useampi päivä reissun päällä ja kotoa poissa. Kissat reagoivat jokainen tavallaan, ehkä tuntevat emäntänsäkin paremmin kuin osaan ajatellakaan.
Kotiin tullessa, yksi itkee ruokakupin äärellä "byääh, meidät on jätetty nääntymään nälkään mitään ei oo saatu". Yksinään nuo kissat eivät tietenkään ole kotona olleet, muu perheenväki on toki huolehtinut ruuasta ja hoitamisesta. Tämä yksi vain tuntuu jääräpäisesti olevan sitä mieltä, että vain minun antama ruoka on oikeasti ruokkimista.
Kaksi kissoista pyöri ahneesti jaloissa kerjäten rapsutuksia. Neljännen kissan reaktio kotiinpaluuseeni sai minut nauramaan.
Kissa kiersi pöydän alla ympäriinsä kaapien lattiaa, keräsi kerääntyneitä kissankarvoja ja muita roskia läjään. Kissa ilme ja käytös tuntuivat kertovan "kääk, emäntä tuli jo ja me ei ole muistettu siivota, apuu-va äkkiä nämä roskat kasaan ja nurkkaan piiloon"
Ihania kissoja, jaksavat tuoda iloa ja valoa elämään jokaisena päivänä :)
