Suomen talvi on pitkä ja pimeä. Moni kertoo jäävänsä sisätiloihin, kun ei viitsi kylmään ja pimeään lähteä.
Minusta on ajoittain ihanaa lähteä tuonne pimeälle metsätielle kävelylle, keskelle ei mitään. Taskulampun valo valaisee sopivasti jotta pysyy tiellä.
Kuten tänään, sopiva pikkupakkanen, lumituisku. Kyllä siinä murheet unohtuu, maailman ongelmat jäävät hetkeksi unholaan kun tuntee lumisateen kasvoillaan, pakkasen hiukan kipristellessä poskia.
Maalla asumisessa on omat hyvät puolensa jos siinä on kolikolla toinenkin puoli. Mutta se hyvä puoli on, että riittää kun aukaiset ulko-oven ja astut ulos, saat jo nauttia korvessa asumisen ihanaisesta hiljaisuudesta ja pimeydestä.
Ei paista katuvalot, ei välky liikkeiden neon valot, ei kuulu kaupungin häly. On vain luonto ja minä.
