Kuinka usein olenkaan sanonut lapsilleni, ettei liikenteessä pidä suotta kiirehtiä, kiire voi loppua lyhyeen. Kaikkein pahimmassa tapauksessa se kiire loppuu sitten lopullisesti.
Aivan liian usein tienpäällä kulkiessa törmää kaahareihin, jotka itsestään tai muista tiellä liikkujista piittaamatta ajavat talla pohjassa ja tekevät holtittomia ohituksia. Mitä sillä säästetään; pitkälläkin matkalla vain muutama hullu minuutti.
Kuitenkin tuo muutama minuutti kaasujalkaa höllentämällä ja enemmän liikenteeseen keskittymällä voi olla ratkaiseva tekijä, sillä voi säästää itselleen loppuelämän mielenrauhan. Sama maltti säästää omaisetkin huolelta ja surulta.
Valitettavan usein on niin, ettei tuolla kaahailulla tai holtittomalla ajolla vaaranna pelkästään itseään, vaan siinä yleensä aiheuttaa suurta surua myös muille ihmisille. Onnettomuudet voivat vaikuttaa välillisesti hyvin pitkään ja erittäin laajaan ihmisjoukkoon.
Liikennekuolematilastot ovat karua luettavaa. Onkohan missään edes tilastoitu (täytyykin selvittää) kuinka moni ammattikuski joutuu vaihtamaan kokonaan alaa, kun ei enää ammattiinsa kykene sen jälkeen, mitä on joutunut näiden kaahareiden toimesta tienpäällä kohtaamaan ja kokemaan. Syyttömiä ovat ammattikuskit, mutta silti he ja heidän perheensä joutuvat seurauksista kärsimään.
Viikonloppuna jouduin vielä toteamaan, että taas löytyi yksi korjattava kohta lainsäädännössä. Sekä sen ettei eläimellä ole mitään arvoa maantielle eksyessään.
Jouduin näet todistamaan tilannetta, jossa piittaamaton autoilija ajoi suoraan koiran päälle. Koiralla oli kyllä onneksi suojelusenkelit matkassa, pääsi säikähdyksellä ja selvisi komeasta ilmalennosta huolimatta hengissä.
Oikeustajuuni ei kuitenkaan mahtunut se että, autoilija selvisi tilanteesta ilman mitään sanktioita, ei edes huomautusta varomattomasta ajosta tai liikenteestä piittaamattomuudesta. Koska lain mukaan koiran omistaja on vastuussa.
Yksi asuinalueemme koirista, oli pellolla ollessa saanut vainun jostain ja pääsi koiran ulkoiluttajalta karkuun ja säntäsi tielle. Meitä oli kolme henkilöä ottamassa koiraa kiinni, tuloksetta.
Vitostie on raskaasti liikennöity ja talvinopeusrajoitus on 80. Onneksi oli vielä päivä, joten näkyvyyttä oli hyvin eikä koirakaan ole mikään pienikokoinen, säkäkorkeus jossain 60 hujakoilla.
Valtaosa autoilijoista osasi ennakoida ja hiljentää. Osa pysähtyi hetkeksi, kunnes jatkoi matkaansa turvallisen ohituksen jälkeen. Kaksi autoa ajoi varoituksista huolimatta hiljentämättä, me kaikki kolme huidoimme ja huusimme tien vieressä kuin heikkopäiset näille kahdelle autolle, tuloksetta.
Ensimmäinen auto melkein törmäsi pysähtyneeseen vastaantulijoiden autojonoon, väistäessään rajulla väistöliikkeellä koiraa. Toinen perässä ajanut auto sitten tömäyttikin suoraan koiran kylkeen. Suurin ongelma autoilijalla tuntui olevan tämän jälkeen miten hän ehtii syntymäpäiville ajoissa.
Niinpä niin, maltetaan mielemme, ajetaan rauhassa, ei anneta kiireen yllättää, ettei se kiire lopu lyhyeen ja yllättäen.
Turvallista Matkaa!
