Tiistaina saimme Vasemmistoliiton talous- ja työllisyyspoliittisen työryhmän työmme päätökseen. Oli ihanaa saada vihdoin työpakettiin, samalla tuli kuitenkin jotenkin tyhjä ja haikea fiilis; mitä nyt.
Näillä näkymin myös säännöllinen reissaaminen on toistaiseksi ohi, jonkun mielestä se voisi olla hyvä juttu. Itse kuitenkin pidän reissuelämästä, jokin siinä vain kiehtoo... koskaan ei voi tietää kenet kohtaa ja missä tai mitä matkan varrella tapahtuu.
Haikeus vaihtui pian palatessa suureksi järkytykseksi. Kajaanissa oli tapahtunut nuoren 17v. naisen traaginen kuolema.
Jossain uutisessa kerrottiin asiantuntijan taholta, että onnettomuudet tapahtuvat yleensä tutuilla reiteillä. Ihmisten reagointi ja havannointi herpaantuu, kulkee vain ns. vanhan kaavan mukaan.
Nyt tuo ajatusvirhe vain sai karmean lopun. Nuori nainen käveli koulusta kaupunkiin päin, ei seurannut eikä kuullut mitä ympärillä tapahtuu, tämän nuoren elämä päättyi traagisesti junan alle.
Kriisiapu käynnistettiin onneksi nopeasti, sitä tarvitsevat nyt monet läheiset, ystävät, koulukaverit, opettajat ja tuttavat. Toivonkin kaikille ketä tämä traaginen tapahtuma kosketti valtavasti voimia ja jaksamista tuleville viikoille. Suru vie aikansa, helpottaen otettaan vähitellen.
Kauhea viikko kaikenkaikkiaan, viikon aikana on koko maassa menehtynyt jo 4 ihmistä junaonnettomuuksissa, Mäntyharju, Lappeenranta, Kajaani, Iisalmi.
Vielä ei ikävät uutiset tähän päättyneet, ei kuitenkaan näin järkyttäviä uutisia enää tullut, laajasti ja monia koskettavia uutisia kuitenkin. Toisaalta oli jo osattu odottaakin, mutta nyt se lopulta tapahtui, Talvivaara ajatui konkurssiin.
Talvivaaran konkurssiin ajatuminen ajaa monet perheet taloudelliseen ahdinkoon, on uhkakuva että Kainuun työttömyysaste tulee menemään yli 21% ja se on jo todella valtava.
Nyt olisikin tehtävä kaikki, jotta Talvivaaralle löytyisi jatkaja. Malmia on kaivettavaksi vielä pitkäksi aikaa.
Kaivoksen monia ongelmia on saatu korjattua ja virheistä on opittu. Tämän mittaluokan kaivosta ei voi myöskään vain ikäänkuin lyödä lappua luukulle ja sulkea. Hallittu alasajo kestää useamman vuoden ja nielee valtavasti rahaa. Toivottavaa siis olisi että löytyisi uusi jatkaja.
Niin paljon on viikon aikana sattunut ja tapahtunut, että asioiden sulattelu vie vielä aikaa. Itselle ominaiseen tyyliini siirryin keittiön puolelle selvittelemään ajatuksia, rautateiden turvallisuutta, työttömyyden moninaisia ongelmia, kriisiavun tarpeellisuutta jne jne jne...
Pidetään huolta toisistamme, annetaan halaus sitä tarvitsevalle, kerrotaan rakkaillemme ääneen kuinka tärkeitä he ovat, kun vielä täällä yhdessä elämme <3
