Vaalikentillä kuulee usein puheita, työntekijöiden joustamattomuudesta ja kuinka heidän tulisi tulla työnantajia vastaan.
Saksan malliinko tässä halutaan mennä, yksi työntekijä sisälle, toinen ulos, revitään kaikki tulos työntekijöiden selkänahasta?
Jopa Saksalainen valtiovarainministeriön entinen korkein virkamies Heiner Flassbeck on sanonut (Taloussanomat 9.9.2013), että Saksan malli olisi Suomelle katastrofi.
Työnantaja puoli haluaa pitempiä päiviä, samalla palkalla ja tämä ei kuulemma ole palkanalennus vaan jousto työnantajalle, jotta tämä voi työllistää. Lyhyellä matikallakaan laskettuna ei mene minun kaaliin, jos teoreettisesti kahdeksan tunnin päivästä maksetaan 80,- ja sitten pitäisi tehdä 10 tunnin päivä samalla rahalla, niin kyllä silloin minun mielestäni tuntipalkka laskee kympin sijasta 8 euroon.
Koeaikojen pitentämistä on esitetty, työnantajille tulevien liian suurien riskien varjolla, mutta tämähän vain mahdollistaisi työntekijöiden vaihtamisen uusiin puolen vuoden välein ilman päteviä perusteita....
Entäs sitten matalapalkka-alat työnantajan silmin, tottakai sinne pitää ottaa lisää halpatyövoimaa kun ei kerta kantaväestöä kiinnosta.
Sillähän ei toki ole merkitystä, että kantaväestön ei kannata lähteä kaikkein halvimpiin töihin, koska ainakin työnantajien mielestä syypää on ay-liike, joka on onnistunut ajamaan työntekijöille liian hyvät edut, kuten ansiosidonnaisenpäivärahan.
Hura-huhhah-hei, sanon minä.
Sillä tielläkö pitäisi jatkaa, että köyhät köyhtyy ja rikkaat rikastuu, luokkaerot kasvavat?
Sitäkö on hyvinvointiyhteiskunta, että vain rikkaat pärjäävät?
Oma vastaukseni on jyrkkä,
EI palkkojen alennuksia, Ei työajan pidentämistä, Ei koeajan pidentämistä.
Käännetään joustot toisinpäin, työntekijä lähtöisiksi, virkeä ja hyvinvoiva työntekijä antaa paljon enemmän työnantajalleen kuin loppuun saakka piiskattu ja väsytetty duunari.
Ja mitenkö sitten asioita pitäisi hoitaa nykymenon sijasta....
Ratifioidaan Euroopan Sosiaalisen Peruskirjan artikla 4.1 jolloin maahan saadaan vähimmäispalkkataso, joka on 60% maan nettokeskipalkasta.
Luulisi herrojen järjettömien palkanvaatimus halujen laantuvan, sillä herrojen palkkojen korotus nostaa maan nettokeskipalkkaa ja sitä kautta myös, sen pienipalkkaisen duunarin palkkaa.
Näin saadaan tuloeroja tasattua.
Säädetään ammattiliitoille kanneoikeus, monelle on liian suuri kynnys lähteä oikeuteen ajamaan omia oikeuksia, silloin kun työnantaja niitä polkee.
Kanneoikeudella ammattiliitot voisivat viedä asiat oikeuteen ratkaistavaksi ja uskon että, moni epäkohta poistuisi.
Aiheettomat pätkätyöt muuttuisivat vakituisiksi, yksi työntekijä sisään ja toinen toisesta ovesta ulos menetelmä taatusti vähenisi.
Perusoikeuksia uskallettaisiin puolustaa ilman potkujen kohteeksi joutumista.
Lyhennetään työaika 30 viikkotuntiin, työn tehokkuus kasvaa, ei enää kitutunteja jotka yritetään jotenkuten sinnitellä jaksamisen äärirajoilla. Työajan lyhentäminen toisi myös lisää työpaikkoja, työttömyys vähenisi ja työhyvinvointi lisääntyisi.
Moni herra huutaa työnantajan oikeuksia, itse olen kuitenkin (työnantajien harmiksi) Ikuinen kapinallinen.
Minä huudan yhä edelleen työntekijän oikeuksia ja annan kaiken tukeni jotta ammattiliitoille saataisiin kanneoikeus sekä muutoinkin vankemmat oikeudet puuttua työpaikkojen epäkohtiin.
Eläköön duunarit, perustyöntekijät, maamme kantava voima!
