Vielä 8 päivää tukkaputkella pitkin Oulun vaalipiiriä.
Nyt on selvästi ollut havaittavissa, että ihmiset heräävät ja hoksaavat, että eduskuntavaalit ovat nurkan takana. Kohta lasketaan äänet ja jännitys tiivistyy.
Moneen kysymykseen on vastattu ja niistä varmaan terävimmät tuli eräältä reippaalta sanavalmiilta pikkupojalta kauppareissulla. Kävelin perheen ohi, kun tämä nuori poika huomasi takissani selkälapun jossa, lukee "kansanedustajaehdokas 142".....
Reippaalla äänellä poika huusi perääni, "joko sinä olet kansanedustaja" johon vastasin etten ole vielä.
Sen jälkeen riitti kysymystulvaa mm. "haluatko sinä sitten kansanedustajaksi", "miksi sinä haluat kansanedustajaksi" ja "mitä sinä sitten teet kansanedustajana".
Ihania kysymyksiä ja vastaanpa näihin nyt sitten näin julkisesti blogissakin.
Kyllä minä oikeasti haluan kansanedustajaksi.
Kansanedustajaksi haluan siksi, että minä olen aina ollut kiinnostunut lainsäädäntö työstä. Se on minun haaveammattini, niinkuin jollekin toiselle haaveammatti on lääkäri tai sairaanhoitaja, niin minulle se on kansanedustaja.
Mitäkö sitten teen kansanedustajana, osallistun lainsäädäntötyöhön, jossa säädetään lakeja ja asetuksia joilla ohjataan monia asioita tässä yhteiskunnassa, vaikkapa sitä kuinka pitkään tämäkin kauppa saa olla auki.
Pitkä on vielä matka edessä, mutta jo tässä vaiheessa, olen hyvin kiitollinen tästä matkasta. Tämä on ollut antoisa ja mielenkiintoinen matka, tuhansien tarinoiden pariin joita tämä meidän, ihanan rikas ja monimuotoinen maamme pitää sisällään.
Ihania kohtaamisia, väliin on tuullut ja tuivertanut, väliin on paistanut aurinko, mutta sitähän on elämäkin, monimuotoista ja rikasta.
Taival jatkuu hyvillä mielin 142 lasissa ;)
