Neljä vuotta valtuustossa ja kaupunginhallituksessa alkaa olemaan taakse jäänyttä elämää.
On tullut itsekritiikin paikka, missä onnistuin ja missä epäonnistuin, noinniinku omasta mielestä..
Aloitetaan jälkimmäisestä, tässä kohdin suurin kompastukseni lienee Taitoa osakeyhtiölle palveluiden siirtäminen. Olin vastustamassa siirtoa alusta saakka, jo niillä kerroilla kun ensikertaa harkittiin palveluiden ulkoistamista.
Pengoin, selvitin, osallistuin palavereihin missä mietittiin vaihtoehtoisia ratkaisuja. Yritin puhua ja perustella kantaani miksi Taitoaan ei kannata liittyä ja miksi muidenkin kannattaisi vastustaa tätä muutosta.
Vänkäsin vastaan kun Taitoan osakkaaksi lähdettiin, tällöin perusteltiin ettei osakkuus edellytä palveluiden ostamista ja enemmistö päätöksellä, osakkaksi lähdettiin.
Ei mennyt kauaakaan kun kelkka kääntyi, palvelut piti siirtää Taitoalle kun kerran osakkaita oltiin.
Jälleen puhuin, perustelin ja vänkäsin vastaan, laihoin tuloksin.
Yritin vielä siirtää päätöstä maakuntauudistuksen yli katsottavaksi, sekin kun on pahasti kesken eikä tiedetä mitä siellä tullaan määrittämään tukipalveluista.
Enemmistö ja demokratia päätöksellä, sopimukset purettiin Sote -kuntayhtymän kanssa.
Taitoa perusti konttorin Kajaanin, jossa uudet ihmiset ovat aloittaneet toimintansa.
Tämä on jäänyt kiveksi kenkään hiertämään, olisinko voinut olla vielä jääräpäisempi, tehdä ja puhua vielä enemmän. Tässä epäonnistuin ja nyt siitä on tulossa kallis lasku veronmaksajille, kustannukset ovat ylittymässä ja reippaasti.
Sitten onnistumisiin. Kajaanissa oli toiminut kokeiluna pitkään typ (työllistymistä edistävä monialainen palvelukeskus) ja lakimuutokset tekivät typ-toiminnasta pakollista koko maassa.
Tässä lakiluonnos ja muutos vaiheessa, aloitettiin neuvotteluja joiden pohjalta valmistelu vaihe mentiin Kajaanissa esisopimuksella ja täydellä toiminnalla. Lain astuessa voimaan meillä oli jo valmis sabluuna ja henkilöstö täydessä työn touhussa.
Samassa yhteydessä typ- johtaja vaikka toimiikin koko Kainuun alueella, kytkettiin kaupungin toimintaan tiiviimmin. Aiemmin typ oli toiminut omana putiikkinaan, eikä kaupungilla ollut juurikaan sanan sijaa typin toimintaan.
Kuten helmikuussa eräässä työllisyysseminaarissa Raija Kerätär sanoi "Kainuu on valovuosia edellä muuta maata työllisyyden hoidossa" voin hyvillä mielin allekirjoittaa tämän lauseen. Kun muualla vielä mietitään mitkä ovat työllisyyden hoidon suurimmat ongelmat, on meillä jo ongelma kohdat tunnistettu ja kartoitettu.
Meillä tehdään jo täysillä töitä tunnistettujen ongelmien eteen kuinka niitä ratkotaan. Työllisyyskehitys on pysynyt maltillisena, kun muualla maassa pitkäaikaistyöttömyys on viime vuodet vielä sukeltanut uusiin ennätyksiin, on meilläkin ollut kasvua mutta maltillista ja viimeisten kuukausien aikana on jo päästy lasku suuntaan. Vuoden -16 tammikuussa työttömyys oli yli 17% ja nyt vuoden -17 tammikuussa maltillisesti reilut 13%.
Kuusi vuotta olen luotsannut työllisyystyöryhmää ja uskallan hyvillä mielin väittää, että paljon on menty siitä ajasta kun aloitin eteenpäin. Silti työ on vasta aloitettu ja paljon on vielä jäljellä, joten siinäpä yksi syy miksi yhä edelleen haluan mukaan politiikkaan.
Politiikka on työtä joka ei lopu, aina on kehittämistä ja parantamista. Politiikka on uuden oppimista.
Tiedon janoiselle työnarkomaanille, nämä sopivat erinomaisesti, paljon opiskelua ja työtä ne pitävät mielen virkeänä.
Paljon muutakin on toki neljään vuoteen mahtunut, mutta tässä ne ääripäät ja jotka ovat parhaiten itselle mieleen huonoina/hyvinä muistoina jääneet.
