keskiviikko 1. maaliskuuta 2017

Tyhjät kadut

Ajoittain kuulee puhetta autioituvista kaupungeista, tyhjenevistä kaduista ja sen syistä.
Lähdinpä tässä ajatuksissani itsekin kyseistä aihetta pohtimaan.

Palataan hetkeksi menneeseen, kun olin nuori, tarkemmin ottaen kasarinuori, vietimme paljon aikaa kaupungilla notkuen, kauniit kesäpäivät vierähtivät meren rannalla. Kokoonnuimme kaduille tapaamaan kavereita, vaihtamaan kuulumisia tai ihan vain aikaa kuluttamaan.

Kaduilla oli elämää, vilskettä ja naurua. Oli silloinkin jo varjopuolia katuelämässä, toisinaan syntyi riitoja ja tappeluita, joita sitten viranomaiset joutuivat rauhoittelemaan, pahimmista nujakoista saattoi joku joutua lanssin kyydissä tohtorin paikattavaksi.

Se oli siis silloin ennen, edellisellä vuosituhannella, nyt kadut ovat hiljentyneet tai sitten satunnainen yksittäinen kulkija rientää ilottomasti kaupasta toiseen pakollisten ostosten perässä. Moni pohtii syitä ilmiöön, toiset syyttävät poliittisia ratkaisuja joilla kaduista on tehty ankeita ja ihmiset eivät siksi siellä viihdy tai että pysäköinti maksujen periminen aiheuttaisi katujen autioitumisen, kun kenelläkään ei ole varaa sitä muutamaa euroa maksaa.
Yhtä ainoaa oikeaa syytä ei liene kenelläkään, asia lienee monien asioiden summa....



Itse päädyin pohdiskeluissani siihen lopputulemaan, että suurin syyllinen lienee tekniikan kehitys.
Ei nykynuorisoa kiinnosta kerääntyä kaduille vain kuulumisten vaihtamiseen, kun sen voi tehdä helpommin vaikka omalta sohvalta käsin facessa, whatsapissa, snapchatissa tai muussa sosiaalisen median verkossa.

Sama juttu ostosten kanssa, enää ei ole pakko mennä kauppaan sovittamaan vaatteita, vaan voit tehdä ostokset helposti kotisohvalta käsin verkossa, surffailet rauhassa etsit mieleiset tuotteet, tilaat ja kumipyörät kuskaavat paketin lähimpään automaattiin josta sen sitten voit poimia mukaasi seuraavalla pakollisella (kun jääkaapissa on enää vain valo) kauppareissulla.

Tavataan sitä toki nykyisinkin kasvokkain, somet ja muut ovat kuitenkin vähentäneet huomattavasti tarvetta kasvokkain kohtaamiseen.
Jokaisella sukupolvella on omat juttunsa, omat paikkansa; onko se silloin yksinään poliittisten päätösten tai pysäköintimaksujen syytä, mielestäni ei.

Ajat muuttuvat ja hyvä niin, poliitikkojen tehtävä onkin mielestäni pysyä kehityksessä mukana ja viedä tarpeen mukaan palvelut ja tapahtumat sinne missä ihmiset kulloinkin ovat ja niillä välineillä mitä missäkin ajassa käytetään, tässä lienee haastetta muille poliitikko kollegoille kevään kuntavaalejakin ajatellen.

Ketään ei hyödytä valitusvirsi menneistä, kuinka ennen kaikki oli paremmin.
Nyt on nyt, eletään tässä ajassa, tämän ajan ehdoin, elämä on hienoa tänäänkin kaikkine some ilmiöineenkin.


Äänestääkö vai eikö äänestää?

 Olen ollut aktiivinen henkilö oikeastaan niin kauan kuin jaksan muistaa, en ole koskaan kyennyt ummistamaan silmiäni havaitsemiltani epäkoh...